Kun hyvän äärellä uuvuttaa

09.03.2022 | 

Tunnistatko sinä hykerryttävän tunteen, kun elämän jano on kova, ja tekemistä on paljon? Mielesi ehkä tekee tarttua tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, joita putkahtelee eri puolilta eteesi. Toisaalta jo tällä hetkellä aikasi on sidottu esimerkiksi luottamustoimiin, harrastuksiin tai sitoutumista vaatineisiin kuntokuureihin. Vaikuttamisen ja tekemisen paikkoja olisi enemmän kuin sitä kallisarvoista aikaa. Työ on joko mieluisaa tai neutraalia, eikä erityisesti tunnu vievän sinulta voimavaroja. Aikataulutettu elämäsi pitää sinut kiireisenä, mutta toisaalta virkeänä. Ehkä ihmettelet epätyypillisiä unohtelemisia tai asiakastapaamisten sekaannuksia. Saatat unelmoida salaa oman elämäsi sihteeristä tai vaikka muutamaa tuntia pidemmästä vuorokaudesta. Ja joku saattaa sinulta kysyä, miten ihmeessä ehdit ja jaksat tuon kaiken? Tykkään, että on monta rautaa tulessa, saatat vastata.

 

Rajallinen mieli

Jokaisen mieli on näkymätön. Keneltäkään meistä ei löydy päästämme näkyvää ruutua, josta voisi tarkistaa tallennustilan tilannetta: paljonko voimavaroja tai vaikkapa muistikapasiteettia on jäljellä? Olemme kaikki näiden asioiden suhteen rajallisia. Kestämme kuormitusta tietyn verran, jonka jälkeen tarvitsemme palautumista. Aina emme itse ymmärrä tai pysty näkemään rajojamme tarpeeksi ajoissa, jolloin joko keho tai mieli (tai molemmat) alkavat hälyttää. Hälytysjärjestelmä kehossamme ei kuitenkaan anna tiettyä ääntä, eli hälytyskellojen kilinää ei kuulu. Päädymme itse oman kehomme ja mielemme tulkitsijoiksi.

Ennalta ehkäisevä rajaaminen myös hyvien asioiden suhteen on taitolaji. On lupa käyttää järkeä tässäkin asiassa. Jos jaat elämäsi ympyrän mielessäsi sektoreihin, ikään kuin pizzapalasiin, mitkä asiat vievät jo pelkästään ajallisesti isot siivut? Mitkä asiat vievät voimavarojen suhteen ison siivun, vaikka ajallisesti ne veisivätkin vähän aikaa? Työ vie automaattisesti osan ajasta, ja se olisikin hyvä laittaa selkeisiin sektoreihin. Unelle, mutta myös muulle nollaavalle palautumisajalle olisi hyvä jättää vuorokaudesta melkein puolet ajallisesti. Usein saatamme ajatella, että nukunhan minä hyvät 7 tunnin yöunet. Entäs sitten, kun aivot ovat täydessä työssä työpäivän jälkeen iltaan saakka? Ja lopulta vielä tiskipöytä odottaa siivoajaansa kotona klo 22.00. Esimerkiksi unettomuus, epämääräiset unohtelemiset tai jatkuva ärtyisyys voivat olla hälytysmerkkejä aivojen ylikuormittumisesta. Niitä olisi syytä kuulla.

 

On lupa levähtää

Missä vaiheessa mieli ja keho saavat luvan pötkähtää vaikkapa sohvalle? On eri asia lähteä lenkille silloin, kun mielikin on tullut kuulluksi. Tai on eri asia aloittaa seuraava työpäivä, kun aivot ovat saaneet selkeän levon ja palautumisen. Kannattaa kokeilla oman elämän viipaloimista vaikkapa edellä esitettyihin sektoreihin. Voi olla, että teet mielenkiintoisia löytöjä omasta arjestasi ja voimavaroistasi!

On armollista antaa itselle lupa levähtää. Hyvän äärellä voi myös uupua. Ei tarvitse jaksaa yhtälailla, kuin vaikkapa parhaimpina nuoruusvuosina. Eikä nuorenakaan olla robotteja. Tai ei tarvitse yltää sataprosenttiseen suoritukseen, koska moni asia riittää kohtuullisenakin. Miksi pitää itsensä niin älyttömän kiireisenä, kun pelkkä oleminenkin välillä riittää? Olet varmasti sen kokemuksen ansainnut.

 

Kirjoittajana Jenni Hintsala, asiantuntija ja työnohjaaja, Jatkoon! -hanke


Kohtuudella
17.09.2021  | Outi Uusimäki
Alku ja loppu
30.08.2021

Mitä sinä osaat?
03.05.2021