Mitä itsestäni puristan?

28.09.2021 | 

Työelämä on muuttunut viimeisen kahden vuoden aikana melkoisesti. Hybridi- ja etätyöskentelymallit ovat vallanneet asemaansa ansiokkaalla vauhdilla. On tapahtunut iso edistysloikka monimuotoisempaan työelämään.  Korona on vaikuttanut meihin monella tavalla, ja tämä on yksi hyvä esimerkki kolikon kääntöpuolesta. Etätyön vaikutukset usein ovat hyvin henkilökohtaisia ja ne vaikuttavat meihin eritavoin. Ehkä samaistut sellaiseen työntekijään, jolle etätyö esimerkiksi perheen logististen ratkaisujen vuoksi sopii mainiosti, tai ehkä saat keskityttyä paremmin omassa rauhassa kuin avokonttorilla. Saatat samaistua myös työntekijään, joka kaipaa ympärilleen työkavereita tai tunnistat etätyöapatiaa, työltä on kadonnut mieli ja merkitys. Saatat myös samaistua työntekijään, johon koronan vaikutus ei ole töissä näkynyt liioin lainkaan tai samaistut sellaiseen työntekijään, joka pyyhkii hikikarpaloita otsaltaan epäreiluuden tunteen vallatessa mieltä: annan itsestäni 150 %, eikä minulla ole vaihtoehtoja.

Nämä mainitut esimerkit ovat rajallisia, kokemuksia on yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin. Ja kaikki kokemukset ovat yhtä totta. Jokaista työelämässä olevaa, niin työntekijää kuin yrittäjää, yhdistää ainakin yksi sama asia: rajallisuus. Kukaan meistä ei ole loputtomiin jaksava robotti, vaan eri asiat syövät voimavarojamme. Tarvitsemme jatkuvaa voimavaratankkausta ja palautumista saadaksemme potentiaalimme käyttöön taas seuraavana työpäivänä.

Minkä verran on riittävästi?

Jo ikiaikojen Buddha valaistui keskitien merkityksestä. Hän puhui kultaisesta keskitiestä. Aristoteles taas pohti maailmaa hyveiden kautta. Hän luettelee ihmisen luonteen hyveiksi mm. nokkeluuden, suurisieluisuuden, maltillisuuden ja kohtuullisuuden. Eikö nämä olisi sopivia hyveitä myös tämän päivän työelämään? Tämän päivän työelämäkeskustelussa puhutaan armollisuudesta ja riittävyydestä, resilienssistä ja itsensä johtamisesta. Mutta myös potentiaalista ja tehokkuudesta. Nämä keskenään saattavatkin meidät usein ristiriitaan: haluaisin olla armollinen, mutta en ole vielä tehnyt tarpeeksi. Kohtuullisuus jää sanahelinäksi.

Oletko vielä kuullut 80 % säännöstä? Se antaa meille yhden konkreettisen ja tehokkaan tavan ajatella ja sitä kautta vaikuttaa työssä jaksamiseen. Ihmisellä on taipumus ajatella, että 100 % onnistuminen on välttämätön, mielelläni panostan työhöni jopa enemmän. Todellisuudessa henkisestä voimavarapankista kuluu energiaa ja voimavaroja asioihin, joita emme tiedosta. Nämä asiat vievät väistämättä siivun työajasta ja työpanoksesta. Työuupumuksen äärellä usein käydään keskustelua, mitkä kaikki asiat salakavalasti olivatkin uuvuttaneet. Pelkkä operatiivinen työ vaikkapa asiakaslaskuja naputellessa ei ollutkaan ainoa, joka minua väsytti. Ympärillä vaikuttivat työilmapiiri, epämääräisyys, tulostavoitteet, haastavat asiakastilanteet, kommunikointivaje ja toki myös työn ulkopuoliset asiat. Lisäksi omaan perustyön ympärille oli kertynyt kaikenlaista sälää, jota kukaan ei hahmottanut tai kertonut, että niitä ei tarvitse välttämättä tehdä. Tunnollisena työntekijänä suljin työpaikan oven vasta, kun olin tyytyväinen työpanokseeni päivältä.

Voisimmeko ajatella, että teen työni riittävän ja kohtuullisen hyvin, jos teen sen 80 % panostuksella? Tällä ei tarkoiteta työaikaa, vaan käytettyä tehokkuutta. Kohtaamme väistämättä työssä ja siviilissä odottamattomia asioita, jotka voivat vaativat hetkellisesti venymistä äärimmilleen. Olisi tärkeää, että näissä tilanteissa löytyisi kapasiteettia ja emme olisi päivän päätteeksi ylikuormitustilassa. Valitettavan moni ponnistelee äärirajoilla päivittäin ja tunne siitä, ettei jaksa yhtään ylimääräistä, on jatkuvasti mielessä ja nostamassa stressitasoja entisestään. Tehokkuusajattelu, tulosten maksimointi ja multitaskaaminen saattavat meidät helposti tilaan, jossa mikään ei riitä.

Rauhassa hengittäminen ja inhimillisyyden hyväksyminen on meidän jokaisen oikeus. Myös työelämässä. Jos saisimmekin itsemme ajattelemaan, että 80% panostuksella olen riittävä työssäni, jäisikö aikaa ja resursseja esimerkiksi ajatus- ja tunnetyölle, mutta myös lupaa virheille ja epäonnistumisille? Jättäisinkö ilmaa erilaisille yllätyksille ja lisätöille työssäni sekä muualla elämässäni? Millaisia seurauksia siitä voisi olla minulle ja ympärillä oleville ihmisille?

Olisihan se nokkelaa, jos tekisinkin työni kohtuudella, suurisielusuudella ja maltillisuudella!

ODL:llä on startannut juuri Pohjois-Pohjanmaan yksin- ja mikro yrittäjille suunnattu hanke, jossa ollaan mm. kohtuullisuuden ja voimavarojen äärellä. Jos kiinnostuit, kurkkaa hankkeen nettisivut ja hae mukaan:  https://www.odl.fi/fi/tutustu_hankkeisiimme/jatkoon_-hanke/


Johanna Hytönen ja Jenni Hintsala
Jatkoon! -hanke


Kohtuudella
17.09.2021  | Outi Uusimäki
Alku ja loppu
30.08.2021

Mitä sinä osaat?
03.05.2021