VarmaStartti -hankkeeseen osallistuneen asiakasnuoren tarina

31.08.2021 | 

VarmaStartti -hanke tulee pian päätökseensä. Useat nuoret ovat osallistuneet hankkeen toimintaan joko yksilö- tai ryhmävalmennuksen kautta, koko hankkeen toiminta-aikana 2019–2021. Kesäkuussa aloimme ideoida ja suunnitella erään asiakasnuoren kanssa pienimuotoista juttua, niin sanottua asiakastarinaa julkaistavaksi tiettyihin foorumeihin. Tarkoituksena oli nostaa asiakasnuoren ääni kuuluviin ja antaa nuoren itse kertoa anonyymisti kokemuksistaan tässä hankkeessa. Alla oleva teksti syntyi kyseisen ideoinnin pohjalta ja kuvaa mielestäni hyvin VarmaStartti -hankkeen toiminta-ajatusta, tavoitteita ja tarkoitusta. Se tuo hyvin myös esille yksilöohjauksen merkityksen nuorelle, sen millaisten asioiden parissa yksilöohjauksessa työskennellään. Mutta nyt päästämme nuoren ääneen, tässäpä siis hänen tarinansa: 

1. Kuka sinä olet ja mistä sinä tulet?

Olen 27-vuotias oululainen opiskelija, joka tällä hetkellä opiskelee Oulun Ammattikorkeakoulussa graafista suunnittelua.

2. Mistä sait tietää VarmaStartti -hankkeen olemassaolosta?

Sain tietää hankkeesta Oulun mielenterveyspalveluiden kautta, kun tarvitsin apua arkiasioihin.

3. Mikä sai sinut hakeutumaan mukaan VarmaStartti -hankkeeseen?

Tarvitsin neuvoa ja tukea kotioloihin ja arjen asioiden hoitamiseen, miten jaksaa pitää asunto pystyssä, siistinä ja samalla pitää itsestä huolta. Halusin myös arkeeni aktiviteetteja, rohkaisua kotoa poistumiseen ja muiden kanssa sosialisoimiseen. Suoraan sanottuna halusin kokea jotain elämässä, koska en ennen halunnut vaivautua ryhtymään mihinkään toimintaan, mistä ei olisi pitemmällä tähtäimellä hyötyä. Halusin ottaa asenteen, että jos jotain on tarjolla, niin siihen kanssa tartutaan ilman sen enempää epäröintiä. VarmaStartti kuulosti siltä, että siellä olisi hyvä ja turvallista aloittaa tämän ajatusmallin harjoittamista.

4. Millainen elämäntilanne sinulla oli silloin, kun tulit hankkeeseen mukaan?

Hyvin huono. Olin ollut sairaslomalla noin vuoden ajan ja tarkoitus oli jatkaa taas opintoja, mutta olin epävarma pärjäisinkö kotona ja pystyisinkö tasapainottelemaan arkielämän ja opiskelun välillä. Itsellä on hyvin huonoja kokemuksia opiskelun syöden kaiken ajan kalenterista ja silti on ollut tunne, ettei saa tarpeeksi tehtyä. Siitä syntyi huono omatunto, siitä syntyi pakkomielle omistautua täysin opiskelulle, siitä syntyi jyrkkä alamäki päätyen loppuun palamiseen ja romahtamiseen. Kenenkään ei koskaan pitäisi mennä aamu kahdeksalta töihin ja lähteä kotiin kahdeltatoista yöllä, ei varsinkaan, jos sitä kestää kuukausia.

5. Millaisten asioiden äärellä te olette olleet VarmaStartti -hankkeen asiakastyössä?

Paljon on ollut keskustelua omakuvasta ja sen parantamisesta, sekä korostamaan armollisuutta itseä kohtaan. Puhuttu myös tulevaisuuden suunnitelmistani ja Kela-asioiden hoidosta. Suurimpia huolenaiheitani on ollut työllistyminen koulun jälkeen ja miten siitä eteenpäin. Mikään ei ole varmaa, mutta näistä asioista keskustelu on auttanut katastrofiajatteluani.

6. Millaista apua ja tukea sinä olet saanut VarmaStartti -hankkeesta?

Olen ollut mukana sekä yksilö- että ryhmätoiminnassa. Kela-asioiden ja papereiden täytössä olen saanut paljon apua, on ollut helpottavaa olla Kelaan yhteydessä, kun seurana on ollut joku, joka ymmärtää ja tietää paperibyrokratiasta enemmän kuin minä itse.

Tukea olen myös saanut koulustressiin ja miten sitä hoitaa, sekä siihen liittyen miten suhtautua opiskeluun ja omien voimavarojen tunnistamiseen. On tosi helppoa yrittää saada kaikki valmiiksi riippumatta omasta jaksamisesta, mutta se ei pitkällä aikavälillä ole yhtään terveellistä.

VarmaStartissa on saanut paljon apua siihen, miten kuunnella itseä ja omia tarpeita, sekä miten asettaa omat rajat ja pitää niistä kiinni.

7. Miten sinä olet kokenut mukanaolon VarmaStartti -hankkeessa?

Se on ollut tosi mukavaa ja hyödyllistä, yksilötoiminnassa on ollut helppoa käydä asioita läpi ja puhua siitä minkä on tuntenut sillä hetkellä tärkeäksi. Tapaamisiin on suunniteltu aina jotain valmiiksi, mutta joustaminen on tehnyt hyvää niinä päivinä, jolloin on sattunut jotain yllättävää mihin tarvitsee apua.

Ryhmätoiminta on saanut minut aktiivisemmaksi ja uskaliaammaksi ryhtymään uusiin juttuihin, sekä auttanut minua oma-aloitteisuudessa. Ohjaajien ja muiden osanottajien kanssa on ollut luonnollisen helppoa keskustella, muiden mielipiteet otetaan huomioon ja olo on ollut hyvin tervetullut joka kerta.

8. Millaista palautetta, kehittämisideoita ja kritiikkiä sinä haluaisit antaa hankkeesta?

Mukana olo on ollut hyvin monipuolista, sekä arvostan että ohjaajilla on ollut huumorintajua. On myös lohduttavaa saada kannustavaa palautetta siinäkin vaiheessa, kun ei tunne pystyvän osallistumaan johonkin toimintaan, siinä jää hyvin pois ikävät ajatukset siitä, että olisi pettymys tai pahoittanut jonkun mielen. Kyllä sitä pystyy järkeilemään, ettei kukaan oikeasti pahastuisi, mutta on se parempi, kun on siitä täysin varma eikä vain puoliksi.

9. Miten sinä olet kokenut koronapandemian? Miten se on vaikuttanut sinun elämääsi?

Omalla kohdalla asiat eivät ole niin eri lailla, olen yksikseni hyvin viihtyvä ja minulla ei ole ollut mitään ryhmäharrastuksia. Toisaalta aloittaessani taas koulussa sairasloman jälkeen kaikki olivat jo siirtyneet etäopiskeluun, niin en oikein ole päässyt siihen opiskelutunnelmaan, kun koulun tiloissa on tullut käytyä vain pari kertaa. Itse pidän lähiopetuksesta, pystyn keskittymään helpommin ja opettajan sekä opiskelijoiden kanssa keskustelu tuntuu luonnollisemmalta, mutta etäopetus on helpottanut tuntien ulkopuolella opiskelua, kun kaikki nauhoitetaan. Luennot on helppo käydä läpi uudestaan tai jos jonain päivänä ei ole pystynyt osallistumaan tunnille.

Toisinaan on yksinäistä ja on kaivannut sitä kunnon sosialisointia muiden kanssa. Se on aina parempaa, kun pääsee istumaan iltaa kavereiden kanssa, kuin olla videopuhelussa, ja toivon että tämä ei jatkuisi enää pitkään.

10. Millaisia terveisiä nuorten elämästä sinä haluaisit antaa esimerkiksi päättäjille?

Nyt koronan aikana olisi hyvä rohkaista nuoria osallistumaan aktiviteetteihin, vaikka etäisesti, ettei tule vahingossa syrjäydyttyä. Tunnen monia kavereita, jotka helposti sulkeutuvat neljän seinän sisälle ja heitä pitää välillä rohkaista tulemaan ulos, vaikka kävelylle.

Se on helppo eristäytyä, kun kaikki on pitänyt tehdä kotoa käsin, yleisten tilojen rajallinen käyttö, turvavälit sun muut varotoimenpiteet. Nuori voi tuntea olevansa ihan yksin, ja siitä voi syntyä korkea kynnys pyytämään apua tai vain seuraa jopa niiltäkin jotka pitää läheisinä.

Tekstin on laatinut asiakasnuori yhdessä
VarmaStartti -hankkeen palveluohjaaja Paula Päkkilän kanssa.


Kohtuudella
17.09.2021  | Outi Uusimäki
Alku ja loppu
30.08.2021

Mitä sinä osaat?
03.05.2021