Pienin askelin toipumisen tiellä

17.05.2021 | 

Muutoksia arjessani - Yhdistämö-hankkeen nuorten tarinoita vol. 2

 

Yhdistämö on nuorten aikuisten osallisuuden sekä työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseen tähtäävä kehittämishanke. Kehittämistyötä toteutetaan osallistaen ja vuorovaikutuksellisin menetelmin. On aika tuoda näkyväksi nuorten tarinoita muutoksista. Teksti on kirjoitettu yhdessä nuoren kanssa tilanteessa, jossa nuori on ollut hankkeessa noin viiden kuukauden ajan. Lähtötilanteen ja muutoksen arvioinnissa on hyödynnetty 3X10D-kyselyä sekä kysymyksiä 1) Millä tavoin muutos näkyy arjessasi? 2) Mitä vaikutuksia tällä on ollut hyvinvointiisi? 3) Mikä on mahdollistanut muutoksen, mikä oli ratkaisevaa?

 

Vointiini vaikuttaa nyt merkittävästi viimeisin, kaksi vuotta sitten kokemani psykoosi. Aiemmin olen pystynyt asumaan yksin ilman tukea ja olen ollut työelämässä. Vaikka psykoosi ei ollut ensimmäinen, tämä heikensi enemmän vointiani. Sairaus- ja osastojakson jälkeen arjen toimintakykyni ei palautunut. Omassa asunnossani yksin oleminen oli vaikeaa. En halunnut nukkua siellä. Se oli ahdistavaa ja koin häpeää siitä, että tarvitsin niin paljon apua.

Olin ylpeä kauniista kodistani ja olen edelleen, kuitenkin välttelin kotona olemista ja nukkumista siellä. Pystyin ja pystyn siivoamaan ja ajoittain tekemään ruokaa, mutta olo oli ennen kuitenkin tyhjä ja lattea ja istuin vain yhdessä paikkaa ja olin puhelimella. Se oli semmoista tyhjää arkea. Olin ehkä kotona muutaman yön viikossa. Korona vielä vaikeutti paljon osallistumista eri toimintoihin ja ahdistus vain kasvoi. Toivoin ”oikeaa” tekemistä, mutta kotona ei ollut mitään ja yksin tekemiseen olin liian väsynyt ja aloitekyvytön. En pystynyt edes keskittymään television katsomiseen tai lukemiseen. Tämän vuoksi olin tylsistynyt, enkä kyennyt ajattelemaan tulevaisuutta.

Nyt olen vähintään viikot kotona. On hetkiä, jolloin viihdyn yksin, vaikka niitä ei ole paljon. Viihdyn erityisesti, jos katson Elossa-sarjaa. Pystyn nyt keskittymään katsomaan sitä, aiemmin en. Pystyn taas kuuntelemaan musiikkia. Ostin kuulokkeetkin ja saan musiikista seuraa, esimerkiksi kun kävelen, se piristää. Pystyn jo kuuntelemaan itselle tärkeitä kappaleita, tätä en pystynyt tekemään yli vuoteen.  

Olen aloittanut maaliskuussa tuetun työtoiminnan hoivakodissa. Käyn siellä kaksi kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan. Töihin meneminen ei enää ahdista kuten alussa. Tuntuu, että olen jotenkin osa sitä työyhteisöä. Puuhastelu lisää vireystilaani, se on hyvä. En ole uupunut enää työpäivän jälkeen, mutta tämä on sopiva määrä työtä nyt minulle. Tekeminen on aina hyvä hyvinvoinnilleni. Ei tarvitse enää ajatella vain omaa elämääni, vaan voin auttaa muita, vaikkakin koen, että en ole ihan oikeassa työssä. Itsetuntoni ei ole vielä kai siksi kohentunut. Toivoisin, että voisin olla vielä enemmän yksin kotona, vaikka muutos on nyt parempaan.

Aika on ollut oikea muutokselle. Minua on kuultu. Kuunneltu, mitä toivon ja olen saanut valita tukitoimia ja päättää milloin ne toteutuvat. Minulla on paljon henkilöitä tukena, mutta nyt tiedän, kuka hoitaa mitäkin asiaa. Olen saanut Yhdistämöstä tavoitteellista tukea, ja luotu kontakteja, kysytty, miten voin. On ollut hyvä, kun on ollut monenlaista erilaista toimintaa ja mahdollisuuksia.           

                                     

Yhdistämö on nuorten aikuisten osallisuuden sekä työ -ja toimintakyvyn vahvistamiseen tähtäävä kehittämishanke. Kohderyhmänä ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat 18-35-vuotiaat oululaiset, erityisesti paljon palveluita tarvitsevat nuoret aikuiset sekä heidän kanssaan työskentelevät. Asiakastyössä hyödynnetään voimavara- ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä ja osallistavia työskentelytapoja. Hankkeen rahoittajina toimivat Euroopan sosiaalirahasto, Oulun kaupunki sekä Oulun Diakonissalaitoksen säätiö sr ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.


Kohtuudella
17.09.2021  | Outi Uusimäki
Alku ja loppu
30.08.2021

Mitä sinä osaat?
03.05.2021