Luonto, se seikkailuista suurin – Mitä lapsi oppii luonnosta? Mitä minä voin oppia?

24.06.2020 | Soile Puhakka

Lapsilla on hämmästyttävän upea kyky vuorovaikuttaa luonnon kanssa. Uskaltaisin väittää, että maailmasta ei löydy yhtäkään pientä lasta, joka ei olisi kiinnostunut luonnosta. Lapsen mielenkiinto luontoa kohtaan on yksi aidoimmista ihmisyyden piirteistä, jota täytyy ehdottomasti vaalia – ja vieläpä huolella tässä alati muuttuvassa maailmassa. Vaikka lapsen luontosuhde on vahva, on meidän aikuisten vastuulla huolehtia sen säilymisestä. Lapsena muovautunut vahva yhteys luontoon on nimittäin ominaisuus, joka kulkee mukana koko elinkaaren ja ilahduttaa meitä itseämme, mutta tietysti myös ainoaa kotiamme, maapalloa.

Luonto on lapselle seikkailuista suurin. Kun lapsi pääsee tutustumaan kodin ulkopuoliseen maailmaan, hän löytää lähes välittömästi mielenkiintoisia asioita. Ilo voi löytyä puukepistä, kukkasista tai vaikkapa kivistä. Voi sitä riemua, jos paikalle sattuu pörröinen ja suriseva mehiläinen tai laulava lintu. Vuorovaikuttamalla luonnon kanssa lapsen mielikuvitus kehittyy, eikä tylsyys iske niin helposti vanhempanakaan. Luonto tarjoaa virikkeitä, mutta lapsen täytyy itse ajatella, jotta mieluisa leikki saa tuulta allensa. Nykyajan vapaa-ajanviettotapojen ongelma on muun muassa runsas, suora virikkeiden määrä, joka ei välttämättä kehitä lapsen mielikuvitusta yhtä tehokkaasti. En väitä, etteikö esimerkiksi videopelien maailmaan olisi välillä hauska upota, mutta ainoana aktiviteettinä ne eivät ole hyväksi. Monilla niistä on lisäksi paikoilleen jumittava vaikutus. Lapsen täytyy kehittää kehoaan, sillä ihmisen keho on luotu liikkumaan. Liikuntatutkimuksen kannalta luonto tarjoaa erittäin mielenkiintoisen näkökulman ja se koskee erityisesti pientä väkeä, mutta myös meitä aikuisia. Luonnossa liikkuminen tapahtuu huomaamatta ja kunto kehittyy monipuolisesti. Lapsi kokee halua testata omaa tasopainoaan kävelemällä kaatuneiden puiden päällä tai taiteilemalla juurakossa ja tokihan myös puuhun pitää päästä kiipeämään. Riskejä riittää, mutta niin myös sisäleikkipuistossakin tai jalkapallokentällä. On tärkeää muistaa, että myös aikuisten on ylläpidettävä omaa kuntoamme ja luonnossa liikkuminen on oiva keino siihen. Mieluisassa maastossa vierähtää helposti muutama lisäkilometri ja mieli virkistyy. Tutkimusten mukaan yksi merkittävimmistä luonnon hyvinvointivaikutuksista on verenpaineen lasku ja yhdistettynä liikuntaan vaikutus on vielä tehokkaampi. On myös tutkittu, että vastustuskykymme tykkää luontokosketuksesta. Ei pidä pelätä luonnon pöpöjä, sillä juuri ne tekevät meidät vahvaksi. Olemme osa luontoa, emme irrallisia olentoja.

Luonnossa oleskelua voi ehdottomasti suositella stressaantuneille, sillä palautuminen luonnossa on usein nopeampaa ja tehokkaampaa. Tästä pitävät huolen luontoympäristön mieluisat virikkeet (esteettisyys, tuoksut, äänet). Luonnossa olemme osa isompaa kokonaisuutta, jossa kaikki aistielementit kietouvat yhteen. Hektisessä kaupunkiympäristössä tämä on usein päinvastoin ärsykkeiden ollessa häiritseviä ja yhtä sekamelskaa. Myös luonnon ja sosiaalisten suhteiden yhteyttä on tutkittu jonkin verran. Luonnossa ystävyyssuhteet syventyvät ja niiden ylläpitäminen on helpompaa ja joidenkin tutkimusten mukaan lapsen ja aikuisen kommunikointi on luonnossa sujuvampaa.

Elämä tuo mukanaan monenlaisia haasteita ja meidän pitää silti pystyä sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Uusimpien tutkimusten mukaan luonnossa säännöllisesti oleskeleva, luontosuhteeltaan vahva lapsi kehittää merkittävästi sinnikkyyttään. Usein sinnikkyydellä tarkoitetaan myös psyykkistä palautumiskykyä, joka korostuu vaikeiden elämäntilanteiden edessä. Luonto opettaa lapselle elämän tosiasioita lempeällä tavalla, joka voi heijastua pitkälle aikuisikään. Lapsi oppii tärkeitä asioita elämän kiertokulusta, kaikenlaisen elämän kunnioittamisesta ja tietysti myös luonnon suojelun tärkeydestä.

Miten me aikuiset voimme edesauttaa lapsen luontosuhteen vahvistumista? Pitkät vaellusretket eivät ole välttämättömiä eikä asuinpaikan tarvitse olla keskellä erämaata. Rittää, että lapsi saa vapaasti (mutta tietysti valvotusti) tutkia luontoa ja kokea elämyksiä sen kautta. Olisi hyväksi, jos luonnossa oleskelu otettaisiin osaksi arkielämää. Lähiluonto riittää hyvin kohteeksi. Kävelyretki lähimetsään tai vaikkapa kaupunkipuistoon ovat hyviä vaihtoehtoja ja lapsi innostuu niistä varmasti. Lapsi on lähtökohtaisesti hyvin vaatimaton ja niin hassulta kuin kuulostaakin, usein se vaikeakulkuisin pusikko on lapsesta juuri se jännittävin paikka.

Me ODL Liikuntaklinikalla tutkimme erityisesti luonnon ja liikunnan yhteyttä monitieteellisessä asiantuntijatiimissä.


Soile Puhakka
Tutkija
ODL Liikuntaklinikka

Soile Puhakka
Soile Puhakka
Tutkija, FM
SULJE
Soile Puhakka
Tutkija, FM
ODL Liikuntaklinikka
(08) 313 2154
Albertinkatu 18 A, 90100 Oulu
 
Kokemus
Soile on koulutukseltaan maantieteilijä ja hän on erikoistunut terveys- ja luonnonmaantieteeseen. Väitöskirjassaan hän keskittyy erityisesti vihreän asuinympäristön, luontosuhteen ja liikunnan yhteyden tutkimiseen.

Poikkitieteellinen tutkimus on tullut hänelle tutuksi työskennellessä eritaustaisten ihmisten kanssa. Soile toimii myös tuntiopettajana Oulun yliopiston Maantieteen tutkimusyksikössä ja paikkatietoasiantuntijana tutkimusryhmässään.

Liikuntaosaamista on kerätty harrastusten, erilaisten kurssien ja tällä hetkellä terveysliikunnan opintojen parissa.
Silloin kun Soile ei keskity tutkimukseen tai karttojen tekoon, hän viihtyy luonnossa ja liikuntaharrastusten parissa.