Aluista ja lopuista

Pyhäinpäivän jälkimainingeissa ja talven taas tullessa olen miettinyt alkuja ja loppuja. Monesti ne toteutuvat yhtä aikaa tai vähintään peräkkäin, joskus ihmissilmälle näkyvissä on vain toinen.

Alku ja loppu kietoutuvat toisiinsa osoitteen vaihtuessa. Muuttoja on monia - riemullisista raastaviin. Yksi kirmaa uuteen, toinen ikävöi vanhaa. Elämän riisuma ihminen luopuu kodistaan, turvapaikastaan, joka ei enää olekaan niin turvallinen. Uusi osoite tuo huolenpidon, mutta samalla rajoitetun itsenäisyyden, uudet pelot ja paljon sopeutumista.

Perheen palikoiden uudelleen järjestelyssä alkujen ja loppujen seitti sotkee jalat ja sydämet monelle mutkalle. Osoitteet, reput, ilot ja huolet hakevat uusia asemiaan ja kysytään paljon rakkautta ja sitkeyttä. Joskus ainoa, jolla niitä on jäljellä, on ammattilainen.

Vanhan työn loppu ja uuden alku on sekin aaltoileva jatkumo. Persoona, osaaminen ja sydän ovat samat, tehtävät, ihmiset ja puitteet muutoksessa. Itse olen lainehtinut noilla aalloilla tänä syksynä aloittaessani ODL:n diakoniatyön päällikön tehtävässä marraskuun alussa. Odotan ilolla uusia alkuja.

Aluissa ja lopuissa tuntuu olevan olennaista, että asiat hoidetaan asioina, tukea ja ohjausta on tarjolla ja ammattilaiset hoitavat hommansa taidolla. Yhtä aikaa on ratkaisevan tärkeää, että ilmassa on ystävällisyyttä, lämpöä ja kärsivällisyyttä. Sitoutumista, armollisuutta ja välittämistä.

”Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu:
matkaan jo lähde, tässä on tie.
Jumala antaa sen, mitä puuttuu.
Lävitse kaiken Hän sinut vie.”

sanat: Anna-Mari Kaskinen

Outi Uusimäki
Diakoniatyön päällikkö
ODL Diakonia- ja yhteisötoiminta