Ympäri mennään, yhteen tullaan…näin on kohdallani todellakin käynyt, kun katson työhistoriaani
Tutkivan toimintaterapeutin Anna-Maiju Leinosen mielenkiinnon kohteita ovat arkiliikunnan ja esteettömyyden edistäminen
Mectalent tarjosi työtekijöilleen erilaisen kuntotestin – ”Voisin sittenkin liittyä sählyporukkaan”
Tutkija Maija Korpisaari: ”Maantieteilijän näkemystä tarvitaan myös terveyden edistämisessä”
Uteliaisuus vei professori Raija Korpelaisen tutkijan uralle: ”Puusepän koulutuskin kiinnostaisi!”
Projektipäällikkö Riitta Pyky on insinööritaustainen tutkija: ”Haluan auttaa ihmistä arjessa”
Korona-aika on opettanut etätyöskentelyyn asiakkaiden kanssa – voiko perinteinen puhelu asiakkaalle ollakin se paras keino tavoittamiselle?
Urheilufysioterapeutti Satu Siirtola: ’’Tavoitteeni on hoitaa vaivan syitä, ei vain kipua.’’
Ravitsemusterapeutti Marja Vanhala: ’’Monet ajattelevat, että me ravitsemusterapeutit ollaan sellaisia kalorinkyttääjiä ja lyttääjiä.’’
Luonto, se seikkailuista suurin – Mitä lapsi oppii luonnosta? Mitä minä voin oppia?
Esa Saarela löysi juoksemisen kuusikymppisenä: ”Jos auto jättää välille, pääsen kotiin juoksemalla!”
Annan tarina – yhteinen matka
28.08.2019 |
Keväinen kirkas pakkaskeli tuo ensimmäisiä valonsäteitään läpi pääoven ikkunan. Vesperkodin lattiat hohtavat puhtaina, onhan kaikki vielä uutta ja koskematonta. Vieras henkilöauto on parkkeerattu pääoven eteen. Ovella seisovat sovitusti iäkäs äiti sekä tytär. Yhteinen pohdinta luopua omasta rakkaasta kodista on saatu melkein päätökseen. Nyt on ratkaisevan askeleen aika.
Tunnen suurta kunnioitusta ja ylpeyttä, kun saan esitellä kotiamme 97-vuotiaalle naiselle. Hän ottaa määrätietoisesti askeleita tyhjästä huoneesta toiseen, katselee maisemia ikkunoista ja miettii ääneen, mistä aamuaurinko nousee ja mihin illan viimeiset säteet laskeutuvat. Pieniä, mutta tärkeitä asioista. Tärkeää ovat myös ympäröivät maisemat. Hän kertoo, kuinka vietti lapsuuden kesät kyseisellä tilalla paimentaen lehmiä sisarten kanssa. Siitä on vierähtänyt jo vuosikymmeniä. Tilalle on kasvanut isoja puita ja vanhat rakennukset on purettu. Mutta jotain on samaa, Tornionjoki ja vastarannalla näkyvä Luppiovaara. Lupaan tuoda tuolin maisemaikkunan eteen, jossa voi halutessaan istuskella ja katsella pyörätiellä ohikulkevia ihmisiä, jokilaaksoa ja sitä tuttua Ruotsin Luppiovaaraa.
Naiset poistuvat mietteliäinä, mutta Anna palaa parin viikon kuluttua, nyt pysyvästi jäädäkseen. Autokuormasta kannetaan sisään rakkaita huonekaluja, vanha vihreä emännänkaappi, pieni pöytä tuoleineen, keinutuoli sekä muutamia pikkutavaroita. Laatikoista löytyy itsekudottuja villasukkia, villatakkeja, säärystimiä ja pehmeitä alusvaatteita. Vaatteita, jotka ovat palvelleet jo pitkään, ja palvelevat erinomaisesti edelleen. Mukana on myös radio ja soitin, josta kuunnellaan päivän uutisia ja rauhallista musiikkia. Se tulee olemaan ahkerassa käytössä.
Anna kotiutuu nopeasti Vesperkotiin. Päivärytmissä pysyminen on Annalle tärkeää. Halu osallistua ja olla mukana menossa on korkeasta iästä huolimatta vahva. Anna hakeutuu usein toisten seuraan ja saa uusia ystäviäkin. Hän haluaa suoriutua itse ja antaa hoitajan auttaa vain siinä, mihin hän ei itse pysty. Tavallinen aamu alkaa rauhallisesti, kankeita, mutta toimivia jäseniä venytellen ja oikoen. Hidas, mutta vakaa liikkuminen hoitajan turvaamana paikasta toiseen saa nivelet notkistumaan ja päivällä liikkuminen sujuu jo paremmin. Anna osallistuu mielellään lähes kaikkeen, mitä talossa tapahtuu. Liikunnallisten tuokioiden lisäksi ovat mieleisiä ”hellimishetket” ja seurakunnan hartaudet. Uteliaisuus elämää kohtaan saa Annan tulemaan mukaan myös kevyempään musiikkihetkeen. Kunnioitettavaa on Annan rohkeus heilauttaa kättä hoitajalle kesken tuokion ja päätös poistua. Aina kaikki ei ole mieleistä.
Yhteys perheeseen ja aikaisempiin ystäviin on tiivis koko palveluasumisen ajan. Lasten kunnioitus ja rakkaus äitiä kohtaan näkyy kaikessa toiminnassa. Äiti päättää itse ja itsenäisiä päätöksiä halutaan tukea äidin parhaaksi. Asioista on sovittu yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa jo heti alkumetreillä hoito- ja palvelusuunnitelman yhteydessä. Ja sopimuksesta pidetään kiinni. Perheen lisäksi myös ystäviä käy kylässä. Iltakahvihetki omassa huoneessa ystävän kanssa on usein hiljainen, mutta tilan täyttää yhteinen ymmärrys. Mieleen palaa myös näky naisesta, joka istuu kääriytyneenä huopaan kevättalvisella aurinkoisella terassilla höyryävä kahvikuppi kädessään. Ihana nautinnollinen hetki arjen keskellä. Ihailen Annan kykyä nauttia pienistä hetkistä. Se taitaakin olla elämässä tärkeintä.
Olen kiitollinen, että me ODL: läiset saimme olla osa tätä matkaa.
Jaana Kreivi-Leppänen
palveluesimies
ODL Ylitornion Vesperkoti Oy
Ympäri mennään, yhteen tullaan…näin on kohdallani todellakin käynyt, kun katson työhistoriaani
Tutkivan toimintaterapeutin Anna-Maiju Leinosen mielenkiinnon kohteita ovat arkiliikunnan ja esteettömyyden edistäminen
Mectalent tarjosi työtekijöilleen erilaisen kuntotestin – ”Voisin sittenkin liittyä sählyporukkaan”
Tutkija Maija Korpisaari: ”Maantieteilijän näkemystä tarvitaan myös terveyden edistämisessä”
Uteliaisuus vei professori Raija Korpelaisen tutkijan uralle: ”Puusepän koulutuskin kiinnostaisi!”
Projektipäällikkö Riitta Pyky on insinööritaustainen tutkija: ”Haluan auttaa ihmistä arjessa”
Korona-aika on opettanut etätyöskentelyyn asiakkaiden kanssa – voiko perinteinen puhelu asiakkaalle ollakin se paras keino tavoittamiselle?
Urheilufysioterapeutti Satu Siirtola: ’’Tavoitteeni on hoitaa vaivan syitä, ei vain kipua.’’
Ravitsemusterapeutti Marja Vanhala: ’’Monet ajattelevat, että me ravitsemusterapeutit ollaan sellaisia kalorinkyttääjiä ja lyttääjiä.’’
Luonto, se seikkailuista suurin – Mitä lapsi oppii luonnosta? Mitä minä voin oppia?
Esa Saarela löysi juoksemisen kuusikymppisenä: ”Jos auto jättää välille, pääsen kotiin juoksemalla!”