Lasse Kukkonen kertoo harrastamisen tärkeydestä

01.06.2018

Suomen mestarijoukkue Oulun Kärppien kapteeni Lasse Kukkonen kertoo haastattelussa omasta harrastustaustastaan ja harrastamisen tärkeydestä. Keskustelussa menestys, oman intohimon löytäminen ja elämän arvot. Lasse pohtii myös, mitä voisimme tehdä, jotta harrastaminen olisi mahdollista kaikille lapsille ja nuorille.

Lassen haastattelu aloittaa sarjan, jossa kiinnostavat henkilöt Oulusta ja muualta Pohjois-Suomesta kertovat harrastamisesta ja sen merkityksestä.

 

Nimi: Lasse Kukkonen
Ikä: 36 vuotta
Ammatti: jääkiekkoilija
Kotipaikka: Oulu

 

Mikä on oma harrastustaustasi?

– Olen aloittanut jääkiekon 5-vuotiaana. Jalkapalloa pelasin pari kesää, pesäpalloa neljä vuotta 11–12-vuotiaaksi. Jääkiekossa oli alusta asti sitä jotain, se on aina ollut ykköslaji. Laji löytyi omasta halusta, kaverit naapurustossa eivät silloin pelanneet. Koulussa oli sitten luokkakavereita, jotka pelasivat myös. Jääkiekon kautta löytyi myös kavereita. Oma vaikutuksensa oli toki isällä, joka pelasi jääkiekkoa SM-tasolla, mutta oli tuolloin jo lopettanut uransa. Kävimme pienenä katsomassa pelejä. Onko se sitten eräänlaista verenperintöä.

 

Mitä harrastaminen on tuonut elämääsi?

– Kavereita ja ystäviä. Leivän pöytään. Olen onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa, kun harrastuksestani on tullut työ. Edelleen hallille on kiva mennä. Olen pelannut 18 vuotta ammattilaisena – noin 1500 ammattilaispeliä. Se on yli puolet elämästäni, joten suuri merkitys sillä on ollut.

Jääkiekko on opettanut ryhmässä toimimista, sosiaalisuutta, paineensietoa ja vastoinkäymisistä selviämistä. Se on tehnyt myös selväksi arvojärjestyksen elämässä; mikä on oikeasti kaikkein tärkeintä.

Joukkueessa pelaaminen pitää myös nuorena, kun pelikaverit ovat reilusti nuorempia. Pitää pysyä nuorten maailmassa mukana. Flossauskin onnistuu – kiitos vedonlyönnin oman lapseni kanssa.

 

Miksi lasten ja nuorten harrastaminen on mielestäsi tärkeää?

– Miten edes saisi muotoiltua, kuinka tärkeää se on? Itse en olisi päässyt koulusta läpi ilman jääkiekkoa. Porukkaan kuuluminen, sosiaalinen piiri on tärkeä, sekä lapsena että vähän vanhempana, jotta pysyy pois huonoilta poluilta. Harrastuksen parissa oppii tärkeitä taitoja – muitakin kuin lajitaitoja.

Jokaisen lapsen pitäisi saada toteuttaa oma haaveensa, löytää intohimonsa, olipa kyse urheilusta, musiikista tai taiteesta. Minun vanhin tyttöni on kiinnostunut tieteistä, ja se on tosi hieno juttu.

 

Onko menestyminen kaiken a ja o?

– Ei ole. Ammattilaisena olen ymmärtänyt, että koska suurin osa kausista päättyy pettymykseen, ainoastaan menestyksen odottaminen ei ole järkevää. 18 vuodesta mestaruuteen on päättynyt neljä.

Joukkueurheilussa keskeistä on porukkahenki; se että tuntee itsensä tärkeäksi yhteisölle, että oma panos ja rooli on tärkeä. Itselle joukkue ja puolustajana pelaaminen on se juttu. Muut asiat ovat pitkällä tähtäimellä paljon tärkeämpiä kuin menestys.

 

Terveisesi lapselle tai nuorelle, joka ei ole löytänyt itselleen sopivaa harrastusta?

Uskalla kokeilla ja tehdä eri juttuja, vaihda jos siltä tuntuu, tee eri asioita. Etsi se harrastus, josta tulee juuri sinulle hyvä olo.

 

Mitä voitaisiin tehdä, jotta harrastaminen tulisi mahdolliseksi kaikille lapsille?

– Suomessakin on viime vuosina herätty tähän ongelmaan, että kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole varaa harrastaa. Seuroissa pohditaan, mitä asialle voisi tehdä. Hyväntekeväisyys on nousussa samoin kuin yhteisölliset keinot kerätä rahaa. Esimerkiksi Jokisen ja Rinteen golftapahtuma on hieno tapa käyttää omaa menestystään muiden hyväksi. Ammattilaisten tehtävä onkin jakaa viestiä eri kanavissa ja antaa takaisin omalle lajille.

Auttamisesta tulee hyvä mieli myös itselle. Kun näkee lapsen vilpittömän ilon harrastuksestaan, tietää olevansa oikealla polulla. Tavoitteenani on suhtautua pelaamiseen samalla innolla ja terveellä kilpailuvietillä kuin lapset.

 

 

Haastattelijana toimi Laura Paloheimo ODL Yhteisötoiminnasta.